Helmet ampumaradoille!

Harva, siis tosi harva on synnynnäinen tarkka-ampuja, joka on vireeessä vuodesta toiseen. Itse asiassa, laajasta verkostostani en tunne yhtään - ja harrastusta on takana jo toistakymmentä vuotta. Vielä kun tarkemmin ajattelen, ne jotka hyvin harvoin metsällä erehtyvät, ovat sitäkin tutumpia radalla - harjoittelemassa.

Vaikka kiekko, radalla liikkuva hirvi tai karhu ovat liikkeessään ennustettavia - paitsi kiekot kovalla tuulella - kantaa harjoittelu aina hedelmää. Aseen käsittely on varmaa ja ennakoitavissa myös muiden toimesta ja luottamus siihen, ettei ase tyhjänäkään osoita minnekään muualle, kuin sallittuun ampumasuuntaan. Suorituksessa ase nousee poskelle rivakasti ja aina samalla tavalla, samaan asentoon, etutukissa oleva käsi vie aseen kohteen edelle ja ampuja vetää liipaisimesta aseen jatkaessa liikettään. Ampuja on varmistanut aseen ja patruunan yhteensopivuuden ja tietää "mihin ase vie" - eli kuinka paljon kiekkoa pitää näkyä, että hauliparvi rikkoo kiekon. Joissakin aseissa on ns."spongia", eli kiekkoa pitää näkyä reilusti, koska hauliparvi suuntautuu voimakkaammin piipusta ylös ja toiset aseet suuntaavat hauliparven enemmän suoraan ja pitää ampua "päin kohdetta". Vain kokeilemalla tietää. Aseet tulevat tehtaalta linjastosta, mutta silti aseet ovat yksilöitä, eikä kaikkien kohdalla patruuna A tuo ihanteellista, tasaista peittoa. 

Syksyllä Helmetkin rynnistävät sorsametsälle. Suomessa on ollut lyijyhaulikielto vesilinnustuksessa jo vuodesta 1996 (metsästysL 615/1993 33:2.1 §), joten lyijyn korvaavan patruunan käyttö on ainakin meille vesilinnustajille tuttu asia. Lähtökohtaisesti kaikilla hyväkuntoisilla moderneilla haulikoilla voi ampua ns. standard steel -merkittyä teräspatruunaa, myös silloin kun aseessa ei ole Ranskan liljaa. Se on virallinen merkintä aseesta, joka kestää teräksen aiheuttaman paineen aseessa. Jos Ranskan liljaa aseesta ei löydy, ei kannata ilman asesepän arviota ampua "high performance" -merkittyjä teräspatruunoita, joissa paineet voivat nousta suuremmiksi.

Teräksen osalta tulee myös muita seikkoja huomioitavaksi. Kovana materiaalina kimmokevaara ehdottomasti estää veteen ampumisen, me koiralliset varsinkin ehdottomasti kiellämme ampumasta veteen kaikissa tapauksissa. Turvallisen vesilinnustuksen sääntö edellyttää sitä seuruejahdeistakin tuttua 45 asteen sääntöä. Jos ammutaan vain ylöspäin, ovat kanssametsästäjät ja sivulliset turvassa. 

Radalla tulee tutuksi järkevä ampumamatka. Haulikolla voi tehokkaasti ampua noin 35 metriin tavan metsästyspatruunalla, ns. UNA-patruunat siis poislukien. Ylipitkät ampumaetäisyydet pahimmillaan aiheuttavat haavakoita ja joka tapauksessa lintujen säikkymistä, ei siis ole mitään mieltä. Fiksu vesilinnustaja ei metsästä ilman noutavaa koiraa, ja ammutun saaliin talteenotto onkin aivan oleellinen osa eettistä metsästystä. Ei haaskata sen enempää patruunoita mihinkään "toivotaan, toivotaan" -laukauksiin kuin haavakoihinkaan, jotka ehkä ajautuvat virran mukana liian kauas tai pakenevat piiloon. Rata-ammunnassa ollaan ideaalietäisyyksillä - nämä opit otetaan mukaan myös sinne järvenrantaan. Lajitunnistus kuuluu asiaan; kun omaa metsästysaluettaan seuraa ympäri vuoden ja seuraa lajistoa, tietää mitä siellä käy ja miten eri lajit tunnistaa; väritys, koko, ääntely, lentotapa. 

Ja sitä paitsi - rata-ammunta on todella hauskaa. Muu maailma unohtuu, harjoittelu tuottaa tulosta ja kohta niihin haastaviinkin kiekkoihin alkaa osumaan. Metsästäville Helmille suosittelemme ehdottomasti compac-ammuntaa, jossa kiekot simuloivat metsästystä. On kovaa ja korkealla lentävää kiekkoa, maata pitkin sinkoituvaa ns. jäniskiekkoa, erikokoisia kiekkoja, takaa, sivusta ja edestä heitettyjä, ylöspäin lähetettyä.. Todella tehokasta harjoittelua erilaisia metsästystilanteita varten! Ratoja on mm. Sipoossa, Lopella, Mäntsälässä, Orimattilassa, Nokialla, Kokkovuoressa, Iittalassa.. 

Sanomamme on selkeä - ampumaan oppii vain ampumalla, ja taitoa voi ylläpitää vain ampumalla. Me emme ole varsinaisesti mikään kilpailuseura, mutta esimerkiksi monen ampumaradan järjestämät Riistapolut ja Kinkkukisat ovat ihan mainio tapa kokeilla - ja Helmien mukana ensiaskel siihenkin maailmaan on varsin helppo! Perinteisiä Helmien kesäkisoja emme tälle kesälle tohtineet vielä järjestää, mutta toivoaksemme ensi vuonna ollaan jo tilanteessa, jossa voidaan suunnitella ja toteuttaakin Helmi-tapahtumia.

Palatakseni vielä lopuksi tuohon teräspatruuna-asiaan - sellainen testi-ilta voisi olla paikallaan? 
Monna